Utön saari on avattu suurelle yleisölle vuonna 2005 puolustusvoimien poistuessa osittain alueelta. Varuskunnan entisissä hyväkuntoisissa rakennuksissa toimii turistiryhmiä varten saaristolaishotelli kesästä 2007 alkaen. Hotellin kunnostustyöt valmistuvat vuoden 2008 aikana. Vierasvenelaiturissa on pohjoinen puoli laituria varattu luotsiveneille ja eteläsivu sekä pääty vierasveneille. Hotellilla on v. 2011 alkaen oma uusi vierasvenelaituri heti yhteyslaiturin jälkeen. Uuden laiturin molemmilla puolin lähimpänä rantaa on syväys vain noin 1,5 m ja pari kiveä.

Vuokrasaunoja löytyy rannasta ja hotellilta. Majakkakierros kannattaa ehdottomasti ottaa ohjelmaan erinomaisen paikallishistoriaa omakohtaisesti tuntevan Hanna Kovasen kertoessa elävästi tarinaa Utön historiasta.

Ensimmäinen Utön majakka rakennettiin jo vuonna 1753. Majakalla on pitkä ja värikäs historia. Vaarallisille vesille tarvittiin luotsitoimintaa, ja majakka turvasi Suomelle tärkeää laivaliikennettä vilkkaassa meriväylien polttopisteessä. Nykyinen rakennus pystytettiin vuonna 1814. Majakan erikoisuus on kolmannessa kerroksessa sijaitseva kirkko 1840-luvulta. Siellä toimitetaan Utön ja  lähisaarien asukkaiden  joulujumalanpalveluksen lisäksi vihkimisiä.

Park Victory oli amerikkalainen 139-metriä pitkä rahtilaiva, joka upposi Utön lähelle joulupäivänä 1947 noin 30 metrin syvyyteen. Miinanraivausta suoritettiin alueella ja laiva oli poikkeuksellista reittiä pitkin matkalla Helsinkiin. Tragedia oli ohitse noin 5 pohjakosketuksen jälkeen ja meri vei mukanaan 10 aluksen 48:sta miehestä. Utön asukkaat tekivät kaikkensa henkiinjääneiden auttamiseksi. Utössa ihmiset eivät olleet aikaisemmin nähneet mustia merimiehiä ja heitä luultiikin öljyn / noen  likaamiksi miehiksi, joita yritettiin pestä puhtaaksi. Käsiin ei tarttunutkaan mustaa likaa ! Syy tummaan ihoon selvisi tällöin myös paikallisille asukkaille. Mustiin merimiehiin oli tehnyt syvän vaikutuksen se, että heitä oli kohdeltu Utössa tasavertaisina valkoihoisten kanssa.

Saarea ja linnakkeita tutkiessa kannattaa olla varovainen tummahkojen kyykäärmeiden kanssa, joita näimme useita liikkuvan kiven koloissa ja ruohikossa. Yksi perheenjäsen arveli aluksi, että täällä näin ulkona ei voi olla käärmeitä.

Suositeltava tapa tutustua saareen on pieniä teitä pitkin jalan. Kiveen louhitut rakennelmat saattavat tosin olla vaarallisia, eikä niihin menemistä suositella. Kielletyillä alueilla armeijan varoituskyltit tai aita pysäyttävät kulkijan.

Suljetuilla alueilla seisoo yhä toimintakelpoisia rannikkotorjuntatykkejä. Matkalla etelään ohitetaan rajavartiolaitoksen käytössä oleva helikopterikenttä. Juuri tälle kentälle tuotiin noin 80 turman uhria syyskuussa 1994, kun Estonia upposi 32 kilometriä Utöstä kaakkoon.

Linnakkeen koluamisen jälkeen, suunnistimme takaisin talojen keskelle. Kylän halki kulkee venäläisten viime vuosisadalla rakentama mukulakivikatu, jota reunustavat  pienet puutalot. Kesäasukkaat nauttivat pihoilla auringosta ja merellisestä puhtaasta suolausvaisesta terveellisestä ilmasta. Utön asukasluku on noin 40 - 50 , mutta kesäisin väestömäärä moninkertaistuu.  Suomea ja Ruotsia yhdistävän  Utfors- yrityksen  rakentaman uusimman optisen runkokaapelin ( valmistui v. 2001 ) ansiosta utöläisillä on käytössä erittäin nopea laajakaistayhteys, joka mahdollistaa työskentelyn ”ajan hermolla” myös saaristosta ja Utön nettitupakin on sitten otollisessa paikassa.

Utö on Suomen eteläisin asuttu saari. Saarella on ollut sesonkiluonteista asutusta jo ainakin 1500- luvulla ja vakituista asutusta 1740- luvulta lähtien. Merenkulku on ollut erottamaton osa Utön kyläyhteisöelämää. Etenkin 1500- luvun puolivälistä lähtien käytössä ollut merenkulkureitti Itämereltä Saaristomerelle ja siihen liittynyt luotsaus-, majakka- ja tullaustoiminta sekä myöhemmin myös saaren sotilaallinen toiminta ovat muokanneet Utön elämää nykyisen kaltaiseksi. Saarella jo ainakin 1600- luvun puolivälissä toiminut luotsipäivystys vakiintui 1740- luvulla. Tuolloin osa jo aikaisemmin sivutoimisesti luotsauspalveluita väylää liikennöiville aluksille tarjonneista jurmolaisista luotsitilallisista asettui pysyvästi Utöhön. Utö onkin tunnettu maineestaan laivojen hautausmaana, sillä vilkas meriliikenne, saaren karikkoiset vedet, syysmyrskyt ja ahdas sisääntuloväylä Saaristomerelle ovat vuosisatojen saatossa aiheuttaneet lukuisia haaksirikkoja.

Utön tärkeä rooli merenkulun solmukohtana keskeisen merenkulkureitin varrella johti majakan rakentamiseen saarelle. Alkuperäinen, vuonna 1753 rakennettu Suomen ensimmäinen valomajakka tuhoutui kuitenkin vuosien 1808–1809 sodassa. Majakka rakennettiin uudelleen vuonna 1814. Majakan erikoisuutena on sen yhteyteen rakennettu ja jo ainakin vuonna 1841 käytössä ollut kappeli. Perinteinen luotsitoiminta työllistää yhä joitakin utöläisiä Saaristomerellä, mutta majakkatoiminta ei ole työllistänyt vuoden 1984 jälkeen majakanvartijoita.

Ensimmäisen maailmansodan alussa Utön linnoittaneet venäläiset sotilaat poistuivat saarelta vuonna 1918. Tämän jälkeenkin sotilaallinen toiminta on vaikuttanut pitkälti Utön ympärivuotiseen asutukseen ja elämään. Utön karu mutta lajistoltaan ja elinympäristöiltään yllättävän monimuotoinen luonto sekä toimiva kyläyhteisö muodostavat ainutlaatuisen maisema-kokonaisuuden. Kuten kauttaaltaan saaristossa, monitoimisuus on ollut elinehto myös ensisijaisesti virkamiehinä toimineille utöläisille. Kalastus sekä hylkeiden ja merilintujen pyynti ovat olleet utöläisille sivuelinkeinoja, mutta niiden merkitys on ajoittain ollut hyvin tärkeä.

Utön karu mutta lajistoltaan ja elinympäristöiltään yllättävän monimuotoinen luonto sekä toimiva kyläyhteisö muodostavat ainutlaatuisen maisemakokonaisuuden. Hylkeiden ja merilintujen pyyntiä harjoitetaan nykyisin lähinnä virkistystarkoituksessa. Lukuunottamatta matkailijoille suunnattua pienimuotoista kalanmyyntiä utöläiset kalastavat vain kotitarpeeseen. Vielä 1900-luvun alussa saarella asui noin 110 asukasta, kun viime vuosina vakituisesti asuvien määrä saarella on ollut 30–40. Suurimmillaan väkiluku oli vuosina 1840–1960, jolloin asukkaita oli parhaimmillaan noin 130. Paluuta entisajan kaltaiseen virkamiesyhteisöön ei kuitenkaan enää ehkä ole, mutta etätyö ja pienimuotoinen matkailuelinkeino antavat mahdollisuuden ympärivuotiseen toimintaan ja elämään myös jatkossa. Saarella on vieläkin toimiva, vuonna 1884 perustettu Korppoon kunnan vanhin koulu, joka tarjoaa suomenkielistä opetusta. Utön kotiseutuyhdistys tekee työtä sen puolesta, että saari pysyisi ympärivuotisesti asuttuna. Kesäaikana Utön elämä on erittäin vilkasta, kun saaren entisiä asukkaita palaa kotisaarelleen kesänviettoon ja kylän päälaituri täyttyy matkailijoiden purje- ja moottoriveneistä. Utön sataman yhteydessä on kauppa, asiamiesposti, kahvila, jonkin verran ruokailupalveluja, käymälä sekä jätepiste. Satamassa ei ole polttoainemyyntiä. Majoitusta ja ruokailua järjestetään tilauksesta ympäri vuoden. Utön museo ja majakka ovat auki kesäaikana joka päivä ja talvikautena sopimuksen mukaan.

Odota kuvien latautumista alareunaan ja tämän jälkeen kuvaesitys lähtee käyntiin klikkaamalla kohdasta ”Toista kuvaesitys”.

Copyright by Kari Vierinen, Siuntio, Finland